tiistai 25. kesäkuuta 2013

Hentoja siveltimen vetoja

Olen jo useamman vuoden ajan katsellut konferensissa käydessäni Aikatorilla Tiina Lehtinevan kirjoja. En ole koskaan kuitenkaan edennyt kirjoihin tutustumisessani siitä pidemmälle. Nyt kuitenkin sain Lehtinevan kirjan omakseni ja olihan se tottakai luettava. Luettava, vaikka en 23-vuotiaana koe olevanikaan hevoskirjojen kohderyhmää.

Olen ala- ja yläkouluikäisenä lukenut kotipaikkakuntani kirjaston kaikki hevoskirjat ja omistan edelleen metreittäin Pollux-hevoskirjoja. Keräsin usempaa sarjaa ja tein välillä kovastikin töitä metsästääkseni hevoskirjasarjani täydellisiksi. Voin siis sanoa ymmärtäväni hevoskirjoista jotain. Olen myös ratsastanut alakouluikäisestä asti. Teinityttöjen tallimaailmaistakin minulla on siis joku haisu. Niinpä suhtaiduin Lehtinevan teokseen suurella mielenkiinnolla.

On sinällään mielenkiintosta, etten lukenut teininä ainuttakaan kristillistä hevoskirjaa. Tiina Lehtinevan Kuin perhosen tanssi oli siis ensimmäiseni.

Teos kertoo Reetasta, joka muuttaa tätinsä luokse hevostilalle. Hevoskirjoille tyypillisesti Reetta on juuri päättänyt peruskoulun ja suuntaa kohti lukiota. Lehtinevan kuvaukset ovat osuvia ja uppouduin kirjan maailmaan nopeasti. Mieleeni tulvi paljon muistoja yläkouluajoilta. Kesälomilta, jolloin istuin koko päivän sohvannurkassa ahmimassa hevoskirjoja.

Kuin perhosen tanssi on kaunis kuvaus uskovan hevostytön elämästä, yksinäisyyden kipuilusta ja Jumalan huolenpidosta. Lehtineva käsittelee nuorten maailmaa rajuhkollakin otteella, tarttuen ajankohtaisiin ilmiöihin nuorten maailmassa. Hän on tarttuu tekstissään nuorten elämään aidosti ja lujemmin kuin maallisissa hevoskirjoissa yleensä tehdään. Kristillisyys ei kuitenkaan puske kirjassa läpi, vaan on luonnollinen osa Reetan elämää ja valintoja. Teos onkin ennenkaikkea hevoskirja, eikä Raamattua tuntematon lukija jää rannalle.



Teokselle on ilmestynyt jatko-osa Kuin hattaraa söisi tänä vuonna.  

Aikamedia 2012
170 sivua


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti