keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Valintoja valintoja...


Jokainen televisiota katsonut on nähnyt kissanruokamainoksen, jossa kissa katselee ensin korkokenkiä, sitten kissanruokapurkkeja ja mutisee "hmm, valintoja, valintoja..." Elämä on valintoja täynnä. Toiset valinnat vaikuttavat elämäämme vain enemmän kuin toiset.


Minä valitsin aloittaa kirjabloggaukseni Jussi Jokisaaren kirjalla Elämän tärkeintä valinta. Kirja on ollut hyllyssäni jo jonkin aikaa, mutta tänään päätin tarttua siihen ja lukea. Kyllä - luit aivan oikein - aloitin lukemisen tänään. Luin kirjan puolessa toista tunnissa eli kerta istumalta. Tai, piti minun pari kertaa juosta hakemaan nenäliina...

Teoksessa on 12 lukua, ja joka luvussa kerrotaan yhden ihmisen tarina. Kirjan ihmiset ovat tavallisia suomalaisia ihmisiä, jotka ovat kohdanneet Jumalan arjen orjuuttavassa oravanpyörässä. He haluavat itse tuoda tarinansa julki. Mielestäni on hienoa, että Jokisaari on kohdannut ihmisiä ja kerännyt näitä kokemuksia kirjaksi. Pelkästään Suomessa on varmasti tuhansia ihmisiä, joiden arkeen Jumala on tuonut yliluonnolliset mahdollisuutensa: armon ja ihmeet. 

Kirja on kirjoitettu niin, että se on helppo jättää kesken ja jatkaa myöhemmin. Tämä on mielestäni erittäin hyvä puoli kirjoissa, sillä kuinka monta kertaa olenkin valvonut liian myöhään, kun kirjassa ei tule sopivaa kohta josta lopettaa! Hyvä teos koukuttaa, mutta antaa lukijalle myös tilaa hengittää. Jokisaaren teos koostuu useasta erillisestä kertomuksesta ja sitä voi hyvin lukea luku kerrallaan. Lukija tulee huomioiduksi.

Evankelioinnin lisäksi teos muistuttaa jo  uskossa oleville, kuinka lähellä ihmistä Jumalamme on. Kuinka hän kuulee, näkee ja vastaa ajallaan. Oma lukukokemukseni oli siis ehdottoman myönteinen, vaikka välillä kirja tuntui sortuvankin helluntaikliseisiin.


         

Jokisaari on halunnut ohjata kirjan tekijänoikeuskorvaukset Hyvä Sanoma ry:n kautta lapsi- ja vankilatyöhön.


Aikamedia, 2013
128 sivua

Askel kohti uskoa

Sain Bill Hybelsin Vain muutama askel -teoksen isältäni joululahjaksi. Ennen tätä joululahjaa en ollut kuullut Hybelsistä mitään. Mies on amerikkalaisen Willow Creek Community Church -seurakunnan perustaja ja pastori. Suomessa Hybels on tullut tutuksi kehittämästään GLS-seminaarista eli yhteiskristillisestä kansainvalisestä johtajuuskoulutuksesta.

Hybels on kirjoittanut monia kirjoja, joista usea on suomennettu. Vain muutama askel käsittelee evankeliointia ja tapoja kasvaa riviuskovaisesta sielujavoittavaksi kristityksi. Teos on jaettu neljään osaan, ja se on kirjoitettu pedagogisesti jäsennellen. Teksti on itsessään välillä aika tuhtia ja oppikirjamaista, joten ainakin itse sain käytettyä kirjan lukuun hetken jos toisenkin. Tätä teosta ei voi ahmia yhdellä tai kahdellakaan istumalla, vaan sen opetukset vaativat välillä sulattelua ja aikaa ajatella. Jokaisen luvun lopuksi on lisäksi kysymyksiä, joita pohtimalla tätä sulattelua on helpompi tehdä ja asioita oppia.

Tyypillisen kirjailijapastorin tapaan Hybels kertoo teoksessaan esimerkkejä omasta elämästään ja käyttää niitä avaamaan opetuksiaan. Lisäksi hän kertoo seurakuntalaistensa tarinoita, tuoden ilmi, että nämä ovat antaneet luvan tarinoidensa käyttöön.  Kertomukset ovat mielenkiintoisia ja avaavia myös suomalaiselle - ne eivät ole sidottuja amerikkalaiseen kulttuuriin. Kertomusten lisäksi Hybels keventää tekstiä humoristisilla huomautuksilla ja kuljettaa lukijaa sujuvasti eteenpäin tekstin parissa.


Miten helposti unohdammekaan, että 
jokainen kohtaamamme ihminen on
Jumalan rakkauden kohde.
s.222

Teos muistuttaa ihmisten tärkeydestä. Muutaman minuutin kohtaaminen jonkun ihmisen kanssa kanssa voi vaikuttaa iankaikkisuuteen. Et ehkä johdata häntä uskoon, mutta kylvät siemenen, jonka sadon joku toinen joskus niittää. Hybels haastaa astumaan pois mukavuusvyöhykkeeltä tuttujen ihmisten joukosta muutaman askeleen huoneen poikki - kohdataksesi jonkun, joka tarvitsee evankeliumia. Lisäksi hän kannustaa pitämään korvansa herkkänä Pyhän Hengen ohjaukselle, sillä se avaa todelliset mahdollisuutesi kohdata ihmisiä Jumalan rakkaudella ja oikeilla sanoilla.

Huoneen poikki kävelemisen lisäksi Hybels kannustaa miettimään vastausta kysymykseen mitä Jeesus sinulle merkitsee. Hän kuvaa tiivistä ennen-jälkeen -tarinaa, jonka valmiiksi miettimällä, voit vastata nopeasti ihmisille, jotka kysyvät uskostasi. Hybels huomauttaa tällaisten ihmisiltä tulevien kysymysten olevan oven avauksia, mahdollisuuksia päästä kertomaan ihmisille suuresta ja armollisesti Jumalasta. Hän haluaa teoksessaan antaa erilaisia työkaluja, joiden kautta jokainen voi kehittää omaa tapaansa evankelioida.

Vain muutama askel on puhutteleva ja opettava kirja evankelioimisen maailmaan. Se raottaa ymmärrystä siitä, kuinka merkittäviä ihmiset ovat Jumalalle ja kuinka suuri Jumalan näky jokaisen ihmisen voittamiseksi yhteyteensä on. Hybels muistuttaa, että jokainen on kutsuttu elämään tuota näkyä todeksi.





Päivä, 2006
267 sivua.





perjantai 5. heinäkuuta 2013

Ihmeitä armosta

Marko Selkomaa on kirjoittanut neljä kirjaa, joista Ihmeiden aikakausi on uusin. En ole lukenut Selkomaan aikaisempia kirjoja, mutta olen kuullut niistä kehuja. Tämä ereys on myös korjattava jossain vaiheessa ja kirjat luettava.

Selkomaan teos on oppikirja ihmeisiin. Akateemista minääni siinä viehettää oikeaoppiset viittaukset lähdeteoksiin ja se, että "ihme" määritellään teoksen alussa. Olisihan hölmöä puhua ihmeistä, jos ensin ei olisi kuvattu mitä ne ovat. 

Selkomaan teos ei kuitenkaan ole raskaslukuinen tutkimus, vaan mukaansatempaava tutkielma ihmeisiin, ja armoon. Teoksessa avataan Raamatun ihmekertomuksia ja kuvataan, kuinka vastaavia ihmeitä tapahtuu meidän ajassammekin. Kirja on helppolukuinen lyhyine lukuineen ja koukuttavine kertomuksineen. Voit lukea yhden luvun päivässä, nauttien hyvää opetusta Selkomaan armoitetulla opetustavalla. Minä kuvittelin lukiessani Selkomaan saarnaamaan ja pystyin kuulemaan kuinka saarnapöntön takaa painotetaan: 

"Jumalan ihmeissä meidän osaamisellamme tai
 yrittämisellämme ei ole merkitystä"
s.173

Teos avaa sitä, kuinka armolahjat ovat todella armosta saatuja. Ei pyhityspalkintoja, joita jaetaan kun olet suorittanut tarpeeksi monta vuotta aamurukoukset, raamatunluvun ja seurakunnassa palvelemisen. Niistä ei voi siis ylpeillä, eikä niistä voi olla kateellinen. Kas, kun jokaisella on oikeus omistaa uskossa Pyhän Hengen voima, ja olla Jumalan toiminnan välikappaleena. 

Selkomaa kuvaa, kuinka "juuri ihmeiden alueella me länsimaalaiset kristityt olemme laittaneet Jumalan laatikkoon, jonka ulkopuolella tapahtuvat ilmiöt kuvataan vääriksi". Ihmeet voivat joskus pelästyttää ja hämmentää, eikä vastaavanlaista ihmettä aina kuvata Raamatussa. Selkomaa kuitenkin muistuttaa, että Jeesuskin käveli veden päällä niin, että opetuslapset ensin peljästyivät.

"Minähän kävelen veden päällä milloin haluan,
 miten haluan ja 
millä tyylillä haluan, 
koska minä olen Jumala!"
s.179

Teos on ajatuksiaherättävä katsaus ihmeisiin, niiden tarkoitusperiin ja ihmeiden täyteiseen elämään. Samalla se on tervehenkinen muistutus siitä, että ihmeet saavat rakastumaan tekijäänsä, Kristukseen, eivät itseensä. Ihmeet kertovat Jumalan suuruudesta yhä nykypäivänä, vaikka elämmekin yhteiskunnassa, joka luottaa tieteeseen ja järkeen. 

Kirjan loppuun Selkomaa on kerännyt tiiviin opetuspaketin siitä, kuinka armolahjat voi aktivoida käyttöönsä ja ihmeitä voi alkaa tapahtumaan omassakin elämässä. Samalla teoksessa muistutetaan, että Jumala voi tehdä myös arkisia pieniä ihmeitä, kuten parantaa kissan tai korjata auton vakionopeuden säätimen. Eikä ihmeitä tapahdu vain pastorien kautta, myös pienet lapset voivat rukoilla ihmeitä tekevän rukouksen.


Aikamedia, 2013
202 sivua.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Hentoja siveltimen vetoja

Olen jo useamman vuoden ajan katsellut konferensissa käydessäni Aikatorilla Tiina Lehtinevan kirjoja. En ole koskaan kuitenkaan edennyt kirjoihin tutustumisessani siitä pidemmälle. Nyt kuitenkin sain Lehtinevan kirjan omakseni ja olihan se tottakai luettava. Luettava, vaikka en 23-vuotiaana koe olevanikaan hevoskirjojen kohderyhmää.

Olen ala- ja yläkouluikäisenä lukenut kotipaikkakuntani kirjaston kaikki hevoskirjat ja omistan edelleen metreittäin Pollux-hevoskirjoja. Keräsin usempaa sarjaa ja tein välillä kovastikin töitä metsästääkseni hevoskirjasarjani täydellisiksi. Voin siis sanoa ymmärtäväni hevoskirjoista jotain. Olen myös ratsastanut alakouluikäisestä asti. Teinityttöjen tallimaailmaistakin minulla on siis joku haisu. Niinpä suhtaiduin Lehtinevan teokseen suurella mielenkiinnolla.

On sinällään mielenkiintosta, etten lukenut teininä ainuttakaan kristillistä hevoskirjaa. Tiina Lehtinevan Kuin perhosen tanssi oli siis ensimmäiseni.

Teos kertoo Reetasta, joka muuttaa tätinsä luokse hevostilalle. Hevoskirjoille tyypillisesti Reetta on juuri päättänyt peruskoulun ja suuntaa kohti lukiota. Lehtinevan kuvaukset ovat osuvia ja uppouduin kirjan maailmaan nopeasti. Mieleeni tulvi paljon muistoja yläkouluajoilta. Kesälomilta, jolloin istuin koko päivän sohvannurkassa ahmimassa hevoskirjoja.

Kuin perhosen tanssi on kaunis kuvaus uskovan hevostytön elämästä, yksinäisyyden kipuilusta ja Jumalan huolenpidosta. Lehtineva käsittelee nuorten maailmaa rajuhkollakin otteella, tarttuen ajankohtaisiin ilmiöihin nuorten maailmassa. Hän on tarttuu tekstissään nuorten elämään aidosti ja lujemmin kuin maallisissa hevoskirjoissa yleensä tehdään. Kristillisyys ei kuitenkaan puske kirjassa läpi, vaan on luonnollinen osa Reetan elämää ja valintoja. Teos onkin ennenkaikkea hevoskirja, eikä Raamattua tuntematon lukija jää rannalle.



Teokselle on ilmestynyt jatko-osa Kuin hattaraa söisi tänä vuonna.  

Aikamedia 2012
170 sivua